Luonani kävi heinäkuussa kaksi eri sosionomien opiskelijaryhmää benchmarkkaus- käynnillä
työhyvinvoinnin puitteissa. Heidän tehtävänään oli haastattelujen avulla löytää työhyvinvointia
edistäviä tekijöitä työyhteisöistä. Toinen ryhmistä kysyi haastattelun päätteeksi minulta millaisia
ovat mielestäni hyvän esimiehen ominaisuudet. Hiljennyin ja hymyilin sisäisesti.
Ryhmä oli aivan työhyvinvoinnin ytimessä. Jos esimiestyö ei toimi, ei hetken päästä toimi mikään
muukaan. Hyvä ja osaava työporukkakaan ei kannattele toimintaa pitkälle jos esimiestyö on
puutteellista tai sitä ei ole laisinkaan. Hallituksemme puheenjohtaja kuvasi joskus ihanteellista
esimiestoimintaa mieleenpainuvalla tavalla: hän käveli taakseni, laittoi kädet hartioilleni ja kertoi
seisovansa siinä huolimatta siitä mitä tulevaisuus tuo. Siitä työssä on kyse. Seistään työporukan
toiminnan takana – joskus edessä kun myrskyää oikein kovasti. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että
virheitä katsottaisiin sormien läpi. Niistä opitaan. Mutta työntekijöille on annettava mahdollisuus
erehtyä ja tuettava siinä tilanteessa kun näin käy. Suuri virheiden tekemisen pelko estää yhteisöä
kehittymästä, kun pysytään mieluummin aina tutussa ja turvallisessa.
Ydinasia esimiestyössä on kuitenkin kiinnostus toisten ihmisten hyvinvointiin. Vaikka
velvollisuuksiin kuuluu myös ikävien palautteiden läpikäyminen, on tärkeintä antaa hyvää
palautetta. Ja sitä on annettava päivittäin. Mitä spontaanimpaa hyvä palaute on, sen parempi. Ikävän
palautteen kohdalla sanojaan ja asian esittämistapaa on hyvä harkita etukäteen, mutta spontaani
kehuminen rohkaisee myös muuta työyhteisöä harrastamaan sitä keskenään.
Kuten Jaakko Valvanne kirjoitti, esimiehet toimivat esimerkkeinä toimintatapoja luodessa ja
muuttaessa. Kuinka työyhteisöltä voi vaatia jonkin asian sujuvuutta onnistumatta tai kokeilematta
toimimattomaksi kutsuttua asiaa itse? Nykypäivän vaatimusten ja lain noudattamisen vartijoina
yksiköissään esimiesten on liian helppoa uppoutua huoneeseensa paperipinojen väliin. Tukeminen
ja kehittäminen tapahtuu kuitenkin työkentältä käsin. ”Esimies on aidosti kiinnostunut
työntekijöistään ja tekee itse hallinnon tehtävien suomissa rajoissa säännöllisesti johtamaansa
työtä”, vastasinkin haastattelussa aivan ensimmäisenä.
Työskentelemme kuitenkin ihmisten kanssa eikä toimintaa voi aina ohjata koulutuksissa saatu
materiaali. Herkkyys tilanteelle ja rohkeus osoittaa välittäminen kantaa usein vielä pitemmälle.
Istuin kerran työpöytäni ääressä hiljaa, miettien monen ihmisen kannalta hyvin hankalasti alkanutta
työpäivää. Työyhteisöön kohdistunut palaute tuntui kaikista kohtuuttomalta. Hoitaja astui
hiljaa huoneeseeni, laittoi käden olkapäälleni ja halasi. Halasin takaisin. En ollut ymmärtänyt, että
pahan mielen ketjun voisi katkaista näinkin. Emme puhuneet sanaakaan, mutta tärkeintä oli, että
tajusimme ongelman olevan yhteinen. Ja se ratkaistaisiin lopulta yhdessä.
Haluaisitko sinä työskennellä Viola-kodissa?