Minun polkuni.
Olen albanialainen. Tulin Suomeen melkein yhdeksän vuotta sitten. Kaksi ja puoli vuotta olin äitiyslomalla ja tällöin opiskelin suomen kieleltä. Opiskelujen loputtua aloitin työharjoittelun mummon kammarissa. Sote alaa pääsin opiskelemaan tämän jälkeen, työharjoittelua oli kaksi kuukautta, jolloin pääsin vanhainkotiin töihin.
Tredun kautta pääsin työhön tutustumiseen Viola-kotiin. Kokeilun jälkeen ihastuin Viola-kotiin ja onnekseni sain jatkaa työharjoittelua Viola-kodissa. Halusin suorittaa kaikki mahdolliset työkokeilut ja koulutukset Viola-kodissa, valmistumisen jälkeen sain vakituisen työpaikan Viola-kodin Pellavakodista. Alan kohta työn ohessa opiskelemaan hoiva-avustajaksi.
Työskentelen muistisairaiden kanssa, jokainen asukas on omanlaisensa ja heihin on hyvä tutustua, jotta työnteko helpottuu. Asukkaiden kanssa on ymmärrettävä, että he ovat sairaita ja se tuo työntekoon oman haasteensa mutten koe sitä ongelmaksi.
Työntehtäviini kuuluu mm. aamutoimet, tiskaus, siivous ja asukkaiden auttaminen. Työnkuva on monipuolinen, päivät eivät ole samanlaisia ja työtehtävät vaihtuvat päivien mukaan.
Sain kokeilla työskentelyä Viola-kodin keittiössä, mutta hoiva-ala tuntuu omalta.
On vaikea löytää sanoja kuvaamaan Viola-kotia. Työnantajana Viola-koti on paras. Työkaverit ja esimiehet ovat ihania, kaikki ovat iloisia ja hauskoja. Jos minulla on ongelmia enkä ymmärrä jotain työkaverit auttavat. Tämä paikka tuntuu kodilta.
-Armonda Bracellari – Viola-kodin hoitaja
Käy lukemassa muita Viola-kodin oma polku kirjoituksia täällä.