Mies lähihoitajana – Erikoista, harvinaista ja vähän myös kummallista?
No ei täysin harvinaista, mutta ehkä vähän kumminkin outoa ja kummallista, varsinkin kun asialla on vanha, eläkeikää kolkutteleva äijä, joka on kuitenkin tehnyt pitkän työuransa teollisuudessa ns. miesten hommissa. Nykyään Viola-kodin Willassa työskentelevänä hoitajana haluan avata omia ajatuksiani työskentelystä naisvaltaisella alalla.
Lehtipainouralla vaihdoin vain kerran työpaikkaa ja uudessa paikassa vietin yli 20 vuotta, koska viihdyin siellä ja työpaikka oli Tampereella ja siellä tienasi aika hyvin. Myös mukavat työkaverit ja pääsy jokavuotisesta YT:stä aina jatkoon vaikuttivat asiaan. Olin toki tehnyt varasuunnitelman töiden loppumisten suhteen Parkinsonin tautia sairastavan tätini kehotuksesta. Hän sanoi usein, että lähde sieltä tehtaasta pois ja mene hoitajaksi.
Hyppy kohti tuntematonta
Hyppäys miesvaltaiselta teollisuusalalta naisvaltaiselle hoitoalalle oli tosi suuri loikka. Olen myös sitä mieltä, ettei se jokaiselta onnistu ja itsekin koin välillä aika isoja vaikeuksia. Uskon myös, että tilanne olisi sama naisilla. En ole ikinä ollut mikään vahva persoona, joka on aina äänessä, tosin en heikkokaan, vaan uskallan ja kehtaan sanoa mielipiteeni ja pystyn myös kuuntelemaan muita. Tämä on auttanut paljon sopeutumisessa. Miesten maailmassa asiat sanotaan usein suoremmin ja joskus jopa loukkaavasti, mutta niitä ei sitten enää jauheta ja vatvota, vaan annetaan olla. Siitä on jäänyt itsellenikin tapa sanoa välillä suoraan epäkohdista, jotka ovat vaivanneet mieltä. Joskus tämä on ollut hyvä juttu, joskus taas ei.
Miesten puheet ja puheenaiheet ovat erilaisia kuin naisten vastaavat. Urheilu oli se ykkösjuttu meidän porukassamme, sekä itse harrastettuna että seurattuna. Samoin jutut liittyvät monilla autoihin ja muihin koneisiin, mökkeilyyn ja kalastukseen. Nämä eivät olleet suosikkiaiheitani, mutta porukassa niitäkin puitiin. Myös juhlimisesta, naisista sekä politiikasta riitti tarinaa. Perhe-elämästä, seurustelusta, vaatteista ja itsensä ehostamisesta vaiettiin. Eniten kaipaan juuri urheilu juttuja ja politiikasta väittelyä. Työskentelen nykyään Viola-kodin Willassa, ja täällä on pari urheilun seuraajaa, joten osan nälästä saa tyydytettyä. Politiikasta ei kukaan ole jutellut, mutta sen voi hoitaa muualla. Työelämä ja varsinkin siihen liittyvät epäkohdat ja ongelmat ovat yleinen puheenaihe varmaan joka työpaikassa. Tämä kai liittyy suomalaisen kansanluonteeseen, koska negatiiviset jutut puhuttavat enemmän kuin positiiviset.
Totuttelukysymys?
Miehet ovat paljon herkempiä kuin naiset liittyen kaikkeen kipuun (miesflunssa), toimenpiteisiin (piikit) ja mm. eritteisiin. Itsellänikin oli vaikeata tottua ulosteisiin ja oksennuksiin, kuolleisiin ym. mutta, ne kuuluvat työnkuvaan, eikä niitä pitkään kauhisteltu. Muutama kaverini vieläkin välillä kyselee, että mitenkä pystyn tekemään tuollaista työtä.
Asia, jota jään kaipaamaan vanhasta työstäni ovat kunnon tauot, joissa noita jutusteluja käytiin. Tauot kestivät 10-15 minuuttia ja puolen tunnin ruokatunti. Ne sisältyivät 8 tunnin työpäivään. Hoitoalalla se ei ole mahdollista missään. Varsinkin iltavuorossa, kun olemme jakaneet päivällisen ja saaneet keittiön kuntoon, on taukomme aika. Otamme eväät esiin, istumme ja katsomme, onko kännykkäämme tullut soittoja tai viestejä ja alamme syödä sekä vaihtaa kuulumisia.
Se on merkki asukkaille, että nyt hoitajat ovat koossa ja voimme esittää heille asioitamme. Pyörätuolit alkavat lähestyä sekä hoitaja, hoitaja huudot voimistua. Sitten usein soi ovikello, puhelin tai hälytyspiippaukset. Se rauhallinen levähdystauko oli siinä ja äkkiä banaani suuhun ja menoksi. Tuossa vaiheessa on jokaisella vähän pinna kireällä, mutta siihenkin tottuu, koska se on hoitotyön arkea ja asiakkaita pitää palvella. Aamuvuorossa kyllä ehtii hyvin syödä ja hengähtää.
Ihmisen terveyttä ei pysty rahalla eikä anteeksipyynnöllä korvaan
Työ on raskaampaa kuin teollisuustyö ja sen huomaa työpäivän jälkeen, kun takki on aika tyhjä. Ennen jäätiin kavereiden kanssa työpaikan kuntosalille, mutta nyt ajelen työmatkan puolessa välissä olevan salin ohi tuntematta huonoa omaatuntoa. Äkkiä vain kotiin ja päikkärit. Tottakai vastuu ihmisistä vaikuttaa väsymisiin. Ennen tehtiin vain aikakauslehtiä ja kun tuli makkelia, niin painettiin uusia arkkeja. Nyt ei saa tehdä virheitä, koska ihmisen terveyttä ei pysty rahalla eikä anteeksipyynnöllä korvaan. Samoin ennen päiviteltiin, kun aika ei kulu millään, nyt harmittaa, että onko kello jo noin paljon ja työt vielä pahasti kesken. ON tämä niin eri maailma, että HUH.
Hoitotyö on paljon mielekkäämpää, tärkeämpää ja myös mielenkiintoisempaa kuin painotyö. Samanlaista päivää ei ole, koska ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. Vanhukset ovat persoonia, joilla on hyviä ja huonoja päiviä ja erilaisia vaatimuksia sekä toiveita. Tämäkin asia vaikuttaa päivän kulkuun. Toiset ovat hiljaisia ja tyytyväisiä, toiset taas vaativat tosi paljon huomiota ja niin kuin itsekin sanovat, myös paljon palveluksia. Kun asukkaat ovat tyytyväisiä, palkitsee se myös samalla hoitajan hyvällä mielellä, mitä ei voi mitata rahassa. Toisaalta asukkaan kiukuttelu ja alakulo vaikuttaa myös hoitajaan negatiivisesti. Asukkaista tulee myös hyviä ystäviä ja heidän poismenonsa kirpaisee aina. Siitä pitää vain päästä yli töiden jatkuttava mahdollisimman tavanomaisesti. Tunteet pitää käsitellä ja elämä jatkuu.
Ammattina hoitotyö
Uskon, että myös Viola-kodin Willa hyötyy meistä kahdesta miehestä arjessa. Miehet ja miehisyys puree varsinkin mummuihin. Samoin papat saavat jutella ns. miesten juttuja ja hakeutuvat seuraamme. Olen muutamalle mummulle se päällikkö, jota odotellaan töihin ja jolta voi kysyä ihmeellisiäkin asioita ja jolle voi kertoa ongelmistaan. Varsinkin kerrosten asukkaat antavat kovasti kehuja ja kyselevät milloin tulen taas. On kuulemma aina kiva rupatella kanssani. Tykkään itsekin puhua heille ja kuunnella murheita niin paljon kuin aika antaa myöten ja olla ystävällinen ja auttavainen.
Me ukot olemme huonompia keittiöllä ja pyykkihuollossa ja varmaan kömpelömpiäkin pesu- ja vaatetouhuissa, mutta asukkaat luottavat meihin hyvin ja siirroissa olemme kuulemma turvallisempia voimiemme takia. Tunnen, että suurin osa hoitajistakin tykkää, että on miehiä Willassa töissä. Meitä huomioidaan ja avustetaan tarvittaessa, esim. vaativien rouvien hiusten-ja kauneudenhoidossa. Olemme saaneet myös käyttöömme pukuhuoneen nurkan entisen saunan pukkarin ja romukomeron sijaan.
Tapio ”Tapsa” Pihl / Viola-kodin hoitaja