Ihminen miettii alkuja ja loppuja, mutta useimmat niistä ovat aika epämääräisiä
Milloin alkoi vanheneminen? Jotkut viisaat sanovat, että syntyessä! Totta sekin on, vaikka ajatus vanhuudesta ja raihnaisuudesta on useimmiten täysin vieras lapsille ja nuorille. Elämä näyttää jännittävältä, loputtomalta seikkailulta, mutta ei nuorenakaan kaikkien silmissä.
Entä milloin alkoi aikuisuus? Joskus rippikoulu oli eräänlainen kynnys. Joskus 21 vuoden ikä merkitsi aikuisuutta. Silloin pääsi äänestämään. Joskus vanhanpiian tai vanhanpojan ikä alkoi 24-vuotiaana. Nykysinkkujen mielestä tällaiset rajat ovat huvittavia.
Hämärän peitossa ovat myös monien sairauksien alut ja loput. Lääkäri voi kysellä, milloin polvi alkoi vaivata. No eihän semmoista muista, kun mukana se on kulkenut. Yhtä epämääräisiä ovat joidenkin sairauksien loppumiset. Ne lientyvät vähitellen lääkkeiden avulla tai itsekseen.
Yhtä epämääräisesti alkoi pandemia ja hämärän peitossa on loppuminenkin. Kyllä tämä panee ymmärtämään, että kaikkea emme hallitse. Kokouksissa voidaan lyödä nuija pöytään, että nyt alkaa ja nyt loppuu. Koulukin aikanaan alkoi tiettynä päivänä ja päättyi tiettynä päivänä, mutta entäs tämä elämänkoulu… Läksyt ovat joskus vaikeita!
Naapuri kysyi juuri, milloin talvi oikein alkoi, kun sitä on jo ollut niin kauan. Viime vuonna se ei alkanut ollenkaan eikä loppunutkaan, vaan elettiin jonkinlaisessa välitilassa.Nyt moni on nauttinut puhtaasta lumesta, ihaillut huurteisia puita, iloinnut valon lisääntymisestä. Kynttilän päivä oli jo, ja ennen vanhaan sanottiin, että kevät alkaa kynttelistä. Ainakin ikkunalaudan kasvit näyttävät jo tietävän, että parempi aika on tulossa! Toivottavasti meille ihmisillekin. Menköön jokainen kynnelle kykenevä ulos ja muiden tuolit on syytä siirtää ikkunan eteen. Otetaan valohoitoa!
Hyvää laskiaista (mutta ei liukasta)! On aika syödä hernerokkaa ja pullat!
Terv. Maijaliisa