Täys kymppi Viola-kodille!
Äitini Kreeta Topinoja asui Viola-kodissa vajaat kolme vuotta, 2016-2019.
Paikka oli hänelle tuttu ennestään koska kotitalomme oli melkein Viola-kotia vastapäätä. Äiti kävi Viola-kodin vesijumpassa ja joskus lounaalla jo vuosia ennen sinne muuttoaan keväällä 2016, 88-vuotiaana.
Kreeta-äitini tiesi mitä halusi. Hän ilmoitti meille lapsille topakasti että nyt minä haluan muuttaa Viola-kotiin. Elämänmenoa haittasi eniten glaukooma joka oli vienyt näkökyvyn lähes kokonaan.
Kreeta oli tehnyt hienon uran terveydenhoitajana Tampereen Tuberkuloositoimistossa. Viheliäinen tuberkuloosi voitettiin valistuksella, lääkkeillä ja hyvällä systemaattisella seurannalla, Kreeta kävi tästä myös luennoimassa. Eläkkeelle siirryttyään hän oli edelleen kiinnostunut hoitotyöstä sekä omasta ja läheisten terveydestä. Leskeksi jäätyään, vuonna 1984, hän löysi sauvakävelyn, kuorolaulun Tampereen Tuomiokirkkokuorossa ja vesijumpan. Suuri onni olivat lapsenlapset, joista ensimmäinen syntyi vuonna 1987. Lapsenlapsiaan Kreeta hoiti suurella sydämellä Tampereella ja Helsingissä.
Muutto Viola-kotiin oli helppo koska se oli äidin tahto
Kreetan kaksio Viola-kodissa sisustettiin rakkailla huonekaluilla ja esineillä. Ulospäin suuntautuneena ja positiivisena ihmisenä hän löysi nopeasti Viola-kodista sydänystäviä, joista rakkain oli Anja. Yhteiset aamiaiset ja lounashetket olivat tärkeitä. Omassa pöytäkunnassa syötiin hyvin, käytiin läpi päivänpolttavia asioita ja naurettiin paljon. Vesijumppaan Kreeta ei enää taipunut, mutta ilonaiheita olivat viikottaiset tarinatuokiot Birgitin ja kerrosasukkaiden kanssa sekä fysioterapeutti Helin jumpat, viikkosauna, kampaaja ja jalkahoidot. Huoneessaan Kreeta kuunteli paljon klassista musiikkia ja Tampereen Tuomiokirkon kirkonmenoja. Tapana oli myös että Marja-ystävä kävi lukemassa sunnuntain Aamulehteä. Sisäpihalla järjestettiin tapahtumia ja konsertteja, myös Kreetan 90-vuotisjuhlat pidettiin Viola-kodin juhlahuoneessa.
Kreeta sanoi aina: täys kymppi Viola-kodille. Mutta sitä se oli myös meille omaisille. Kun äiti voi hyvin, mekin voimme hyvin, olihan itsellänikin etäisyyttä Viola-kotiin n 200 km. Empaattisen ja osaavan hoitohenkilökunnan kanssa vuorovaikutus toimi ja loppuaikoina hoitajat tekivät tehostettuja käyntejä äidin huoneeseen, koska hän ei läheskään aina pystynyt vastamaan puhelimeensa. Kävimme äidin luona usein mutta tärkeintä oli, että myös niinä aikoina, kun ei itse päässyt, hänestä pidettiin hyvää huolta. Hoitohenkilökunnalla oli aina aikaa ja ymmärrystä vaikka varmasti oli muutakin hoidettavaa.
Suuren kiitoksen ansaitsee myös Viola-kodin saattohoito. Saattohoitoon erikoistunut sairaanhoitaja Janica kertoi meille tästä mahdollisuudesta jo vuosi ennen äidin poismenoa. Äiti oli mukana päättämässä että hän haluaa elää loppuun asti omassa huoneessaan. Viimeinen vuosi oli hauras eikä äiti päässyt enää omin avuin liikkeelle. Kävimme Janican kanssa äidin tilannetta läpi säännöllisesti.
Olen itse joutunut olemaan läsnä saattohoidossa ennenkin, mutta Viola-kodin saattohoito ansaitsee kyllä täyden kympin. Mitään ei jäänyt sanomatta eikä tekemättä. Äiti sai arvoisensa, hyvän ja ihmistä kunnioittavan hoidon loppuun asti. Meille omaisille jäi Viola-kodista lämmin ja lempeä muisto. Suuri kiitos Viola-kodin henkilökunnalle – lämpimät terveiset Kreetan ystäville, erityisesti Relanderin Anjalle: tulemme moikkamaan taas, kun tilanne helpottuu.
– Päivi Topinoja-Aranko, Kreetan tytär
Yllä olevassa kuvassa Kreeta, hänen lapsenlapsi Annakerttu sekä lapsenlapsenlapsi Lilli.
Käy lukemassa muiden omaisten mietteitä Viola-kotiyhdistyksestä täällä.