Minun polkuni
Olen Katti, virallisissa papereissa lukee kyllä Katriina Jantunen. Mutta Ville, joka on minua yhden päivän nuorempi, ei silloin aikoinaan osannut sanoa Katriina, vaan käytti muotoa Katti ja se jäi. Olen tällainen Hämeessä syntynyt savo-karjalainen risteytys, joten suhteellisen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut.
Kaksikymmentävuotiaaksi asti asuin Tampereella, kosken itäpuolella ensin kaksi vuotta Tammelassa ja sitten Kalevassa seuraavat 18 vuotta. Ylioppilastutkinnon jälkeen pidin välivuoden, minkä jälkeen suuntasin Kuopioon opiskelemaan hotelli- ja ravintola-alaa. Kuopio oli kiva opiskelukaupunki, opiskelijoita oli paljon. Yliopisto-opiskelijoiden lisäksi kaupungissahan oli mm. Pelastusopiston raavaita tulevia palomiehiä/ensihoitajia, mikä tietenkin ilahdutti nuoren tytön silmää.
Opiskelut johtivat seikkailuihin ja lopulta Violaan
Opiskeluihin kuului kaksi puolen vuoden harjoittelujaksoa yrityksissä. Kevättalvella 1993 lentokone kuljetti minut Düsseldorfiin, mistä vastassa olleen tätini hyppäsimme pohjoiseen menevään junaan. Pieni ongelma siinä tosin oli, koska olimme menossa Kölniin ja juna vei meitä vinhaa vauhtia vastakkaiseen suuntaan. Pienen seikkailun jälkeen löysin itseni asumassa alivuokralaishuoneessa Bad Honnefin kylässä valkoisessa isossa talossa yhdessä sekarotuisen Tiera-koiran kanssa.
Valmistumisen jälkeen juna vei minut Pelkosenniemelle ja sieltä matka jatkui vielä Pyhätunturille. Siellä ihmeteltiin talven kylmyyttä ja lumen määrää seuraavat viisi kuukautta. Työskentelin hotellin vastaanotossa ihan tunturin ja laskettelurinteiden kupeessa. Aamulla puettiin kunnon kerros toppavaatteita päälle ja napattiin pulkka mukaan. Työmatkaa oli muutama sata metriä tietä ylöspäin. Työpäivän jälkeen käveltiin parkkipaikan reunalle, missä hypättiin pulkan kyytiin ja laskettiin vauhdilla mäkeä alas lähes kotiovelle asti. Kauden aikana vain yksi murtunut nilkka työmatkatapaturmana.
Tuolla pakkasessa haaveilimme laiskasta kesästä ja suunnittelimme parin työkaverin kanssa viettävämme kesä Helsingissä laiskotellen, toisin kävi. Kun olin saanut muuttokuorman pohjoisesta Tampereelle ja pyykit pestyä, soi puhelin ja tarjottiin kesätöitä Tampereella ja tänne jäin. Seuraavat yli kymmenen vuotta tein erilaisia toimistotöitä ja saman aikaisesti työskentelin myös pelinhoitajana ravintolakasinopeleissä. Pilke silmäkulmassa olenkin sanonut olleeni maksullinen nainen, sillä kanssani pääsi jutulle laittamalla rahaa pöytään. Tuona aikana tein myös sen mitä tamperelainen ei koskaan kuulema tee, eli muutin kosken yli Pispalaan.
Vuonna 2007 soi taas puhelin ja Kantojärven Aino soitteli. Aino oli kuullut, että olen työtä vailla ja kertoi että Violaan ollaan avaamassa uutta ravintolaa ja työntekijälle olisi tarvetta. Silloin päädyin Violaan ja vaihteleva on työnkuvani sen jälkeen ollut. Ravintolatyön ohessa aloin tuuraamaan silloista toimiston hoitajaa, ensin yhden päivän viikossa, sitten kaksi ja niin edelleen, kunnes parin vuoden kuluttua tein toimistotyötä täysipäiväisesti. Työhän oli varsin moninaista, ison osan ollessa erilaista asiakaspalvelua niin talon omalle väelle kuin ulkopuolisille asiakkaille, mutta tein jonkin aikaa myös asiakaslaskutusta ja yhä edelleen selvittelen kassoja mm. ravintolassa.
Jonkin aikaa palkkalaskelmassani luki kiinteistösihteeri ja varsinkin Viola-kodin kiinteistö on tullut hyvinkin tutuksi. Yksi iso projekti oli aikoinaan lukituksen uusiminen ja silloin tuli koluttua jokainen nurkka ja ovi huolella ja mietittyä kenen siitä on tarpeellista kulkea. Kaikenlaista odottamatonta on kiinteistössäkin hajoillut, ollut vesivuotoja ja ihmetelty sähkö- ja ilmastointiongelmia, mutta onneksi on vuosien varrella muodostunut joukko eri alojen luotettavia huoltomiehiä, joihin on voinut ongelmatilanteissa tukeutua. Ympyrä on sulkeutunut ja tällä hetkellä suuri osa työstäni on taas ravintolatyötä.
Ensimmäisen 20 vuoden aikana muutin siis yhden kerran, seuraavan 7 vuoden aikana eri asuinpaikkoja oli 6, kunnes muutin Tahmelaan missä viihdyin taas 20 vuotta. Nyt nautin keskusta-asumisesta, seuraavat 20 vuotta? Kuka tietää.
Yleisnais Jantunen
Tutustu Viola-kotien muihin työntekijöihin Viola-kodin blogissa.