Asukkaan asiakaspolku voi olla hyvin monimuotoinen jo ennen asumaan muuttamista
Isäni oli aina ahkera liikkuja. Talvella hiihtäminen ja kesällä pyöräily muodostivat vahvan kuntopohjan. Lisäksi hän kävi erilaisissa jumpissa ja kuntosalilla. Kun isälleni ikää tuli lisää, oli aina vaikeampaa löytää juuri ikääntyvälle sopivia ryhmiä. Ei tuntunut mukavalle enää käydä ikäiselleen liian raskaassa ryhmässä. Tai sellaisessa missä esim tasapaino-ongelmat aiheuttivat vaikeutta osallistua.
Silloin isäni astui ensimmäisen kerran Viola-kodin palvelujen piiriin. Isä aloitti osallistumalla tuolijumppaan, sitten lisäsi siihen Violan ohjatun kuntosaliryhmän. Äkkiä ryhmiä olikin jo useammalle päivälle. Tärkeimmäksi isäni koki näissä ryhmissä sen, että häntä kohdeltiin yksilönä. Hän sai tehdä voimiensa ja kykyjensä mukaan.
Isäni muistisairauden edetessä alkoi omaishoitajana toimivan äitini arki käydä raskaammaksi
Silloin vielä Viola-kodin ryhmäkodissa oli yksi lyhytaikaispaikka omaishoidon vapaiden järjestämiseen. Oli itsestään selvyys hakea lyhytaikaispaikkaa isälleni Violasta, kun moni toiminto oli jo tuttua. Kuntouttamisen ryhmät jatkuivat samoina jaksojenkin aikana.
Näihin aikoihin mahtui äitini syntymäpäivät, jotka vietettiin läheisten kanssa Juicen kirjastossa. Ihana ympäristö viettää juhlia ja mahdollisuus saada myös tarjottavat ja tarjoilukin saman katon alta.
Isäni asui vielä kotona äitini kanssa, mutta arki kävi edelleen raskaammaksi. Isäni sai paikan perhehoidosta, jossa kävi muutaman kerran viikossa. Näin äitini sai aikaa levätä, hoitaa itseään ja asioitaan. Perhehoitajan ollessa lomalla, oli Violan palvelut taas tarpeen. Perhehoitajan loman ajaksi löytyi paikka Violan päiväkeskuksesta Willa Violan puolelta. Kuukauden ajan isäni kävi siellä pari kertaa viikossa saaden ruokaa, kuntoutusta, virkistystä ja sosiaalisia kontakteja.
Lähes kolme vuotta näillä tukitoimilla isäni sai asua kotona
Väkisinkin aika, jolloin kotona asuminen ei enää ollut mahdollista, oli kuitenkin edessä. Tampereen kaupungin asiakasohjaajan kanssa teimme yhdessä perheenä suunnitelman tulevaan, samalla asiakasohjaaja teki arvion vanhempieni tilanteesta, siinä suositeltiin myöntämään isälleni tehostetun palveluasumisen paikka isäni turvallisen arjen takaamiseksi ja äitini jaksamisen vuoksi. Tämä arvio lähti eteenpäin ja parin viikon päästä isälleni oli myönnetty tehostetun palveluasumisen paikka.
Jo silloin ilmoitimme, että ensisijaisesti haluamme isän Viola-kotiin. Perusteluksi riitti, että talo oli monilta toiminnoiltaan ja henkilökunnaltaankin jo tuttu. Pari kuukautta vierähti, sitten paikkaa tarjottiin perheelleni. Nopealla aikataululla hoidettiin muutto, aluksi tuoden vain pakollinen. Hiljalleen viikkojen kuluessa tuotiin loput tarvittavat tavarat. Arki ryhmäkodissä alkoi sujumaan välittömästi.
Ryhmäkoti henkilökuntineen oli tuttu lyhytaikaisjaksoilta ja kuntoutuksen ryhmätoiminnot olivat samat, mihin oli jo vuosia aiemminkin osallistunut. Kun ryhmätoimintoihin osallistuminenkaan ei enää oikein onnistunut, kuntouttamista jatkoi sama tuttu fysioterapeutti. Ja viriketoiminnasta huolehti päivittäin tuttu hoitajaporukka ryhmäkodin sisällä.
Arki oli täynnä elämää ja elämyksiä! Henkilökunta oli jo kauan sitten tutustunut isääni, halunnut tietää asiat mistä pitää ja mistä ei. Ryhmäkoti oli varmasti isäni viimeisen vuoden ajan ainakin toiseksi mieleisin paikka maan päällä, omaa kotiahan ei toki voita mikään.
Koitti aika, joka meidän jokaisen mielestä tulee aina liian aikaisin
Isäni kunto heikkeni, oli aika valmistautua jäähyväisiin. Meille omaisille se kerrottiin suoraan, mutta kauniisti. Meille jokaiselle annettiin mahdollisuus hyväksyä asia omalla tahdillamme. Ja meille annettiin lupaus, että isäni saa kuolla kotona kaikkien turvallisten ihmisten ympäröimänä. Meillä omaisilla oli lupa olla läsnä omien kykyjemme mukaan.
Poissaollessamme ei kuitenkaan tarvinnut pelätä, että isäni olisi tarvinnut olla yksin. Oireenmukainen hoito annettiin, joka asiassa mietittiin isäni paras mahdollinen olo.Hengellistä apua tarjottiin. Kaikki mahdollinen siihen hetkeen oli tarjolla. Jokaisesta hoitajasta välittyi aito huoli, aito välittäminen, aito lempeys.
Kun vanhuus kohtelee siten, että ei selviä ilman toisten ihmisten apua. Kun puolisokaan ei ole enää nuori ja terve, pystyväinen huolehtimaan kaikista toisenkin tarpeista. Silloin on ihanaa, kun on paikka, joka on ihmiselle toiseksi paras!
Päivi Hyry