Yhteisellä Violan polulla
Heippa kaikki! Tällä kertaa tekstin takana ovat ystävykset Päivi Joenperä ja On Kittilä. Ystävystyimme lähes heti tullessamme töihin Viola-kotiin, jo reilut 20 vuotta sitten. Näihin Violan vuosiin on mahtunut sekä iloja että suruja ja myös paljon muutoksen tuulia.
Kun ”nuorina tyttöinä” aloitimme työt Viola-kodissa, kummallakin kokemusta vanhustyöstä oli kertynyt vain opiskeluajan harjoitteluista ja kesätöistä.
Päivin polku…
Olen alunperin pohjanmaan tyttö. Lapsuuden ja nuoruuden asuin Pyhäjoella, josta muutin ensimmäisen kerran Tampereelle vuonna 1994 opiskelemaan lähihoitajaksi. Lähihoitajaksi valmistumisen jälkeen jatkoin opintoja Oulun ammattikorkeakoulussa, josta valmistuin sosionomiksi vuoden 1998 lopulla. Valmistumisen jälkeen muutin takaisin Tampereelle.
Tampereelle muutettuani työskentelin kevään Hyhkyn koululla koulunkäyntiavustajana. Vaikka tykkäsin koulumaailmassa työskentelystä, oli minulle selvää, että haluaisin jatkossa tehdä vanhustyötä, kunhan sopiva paikka löytyisi. Vuonna 1999 olin menossa Tampereen kaupungin kotihoitoon töihin, kun sattuman kautta päädyin kysymään töitä Viola-kodista, ja sillä tiellä olen edelleen. Tein pitkään kolmivuorotyötä sekä ryhmäkodissa että palvelutalon puolella. Jossain vaiheessa siirryin palveluasumisen hoitotiimiin ja viimeisten vuosien ajan olen hoitotyön ohessa toiminut myös palveluohjaajana. Työvuosien aikana olen kehittänyt omaa ammattitaitoani opiskelemalla gerontologiaa ja kansanterveyttä Jyväskylän yliopistossa ja tekemällä YAMK-tutkinnon Tampereen ammattikorkeakoulussa.
Onin polku…
Olen alun perin lähtöisin Bangkokista Thaimaasta. Muutin 10- vuotiaana Suomeen Huittisiin. Aloitin melkein heti suomen kielen opiskelun muutettuani Suomeen. Peruskoulun ja lukion kävin Huittisissa. Valmistuin lähihoitajaksi Karkun ”emäntäkoulusta” 1996. Sieltä polkuni jatkui Jämsänkoskelle matkailualan opiskelijaksi, ja valmistumisen jälkeen työskentelin matkailualalla vajaan vuoden. Alkuvuodesta 2001 selailin työpaikkailmoituksia ja huomasin, että Violaan haettiin työntekijöitä. Työt Viola-kodissa aloitin huhtikuussa 2001.
Alkuun tein Violassa kolmivuorotyötä. Viola-kodin työvuosista olen suurimman osan ollut ryhmäkodissa hoitajana ja muutama vuoden myös palvelutalon puolella. Lisäksi hoitotöiden jälkeen olin pari vuotta kotihoidossa, jossa opin sielläkin kaikenlaista uutta. Nykyään työskentelen tehostettujen puolella huolehtien asukkaiden kotien siivouksesta Ainon ja Alasanan kanssa. Siirryin siivoustyöhön, koska se sopii paremmin tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni.
Yhteiset työvuodet Viola-kodissa ovat menneet nopeasti
Viola-koti on muuttunut näiden vuosien aikana paljon. Yksi suuri muutos on ollut Violan laajentuminen kolmeen yksikköön ja näin ollen myös työyhteisö on kasvanut aivan eri mittasuhteisiin. Vaikka kehitys ja muutokset ovat välttämättömiä, muistelemme lämmöllä myös Viola-kodin alkuvuosia, kun Kantojärven Aino luotsasi työtämme, voisiko sanoa, äidillisin ottein. Henkilökohtaisen kiitoksen haluamme tässä myös välittää jo joitakin vuosia eläkkeellä olleelle työtoverillemme Suhosen Seijalle. Hän ja työtoverimme Birgit Linström-Teppola antoivat aikoinaan meille vastavalmistuneille hoitajille mallia siitä, että kuinka hoitotyötä tehdään sydämellä. Heidät olemmekin nimenneet oppiäidiksemme.
Miksi olemme viihtyneet Viola-kodissa kaikki nämä vuodet? Hyvin tärkeänä syynä on hyvät työtoverit. Viola-kodissa työtovereiden kesken on aina ollut hyvä yhteishenki. Toinen merkittävä tekijä on Viola-kodin kehitysmyönteisyys. Viola-koti pysyy ajassa mukana. Esimerkiksi digitaalisuuden hyödyntämien on meillä aivan huippua. Työntekijöitä myös kannustetaan kouluttautumiseen.
Mutta kaiken keskiössä ovat tietysti asukkaat. Viola-kodin asukkaat ovat aivan ihania, värikkäitä persoonia. Heitä on aina ilo auttaa. Olemme nyt korona-aikana ihailleet asukkaiden kykyä sopeutua kaikkiin muutoksiin. On myös ilo seurata kuinka asukkaat huolehtivat toinen toisistaan. Siinä on mallia meille nuoremmille!
– On & Päivi / Viola-kotiyhdistyksen työtoverit
Lue muita oma polku kirjotuksia Viola-kodin blogista.